Suomessa ja muualla Euroopassa ansioluettelo ja CV tarkoittavat samaa asiaa. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa resume ja CV eroavat merkittävästi toisistaan.
Tässä artikkelissa tarkastelemme työnhakuun liittyvien asiakirjojen – eurooppalaisen ansioluettelon eli CV:n, amerikkalaisen CV:n ja amerikkalaisen resumen – yhtäläisyyksiä ja eroja.
Ennen kuin aloitamme selventämään näiden eri asiakirjojen nimien ja merkitysten eroavuuksia, on luontevaa tarkastella ensin lyhyesti sanojen alkuperää.
Ansioluettelo pohjautuu suomen kielen sanoihin ansio, joka viittaa ansaitsemiseen, saavutuksiin ja suorituksiin, sekä luettelo, joka tarkoittaa järjestelmällisesti laadittua listaa. Näin ollen ansioluettelo tarkoittaa kirjaimellisesti henkilön saavutuksista, työkokemuksesta ja taidoista laadittua luetteloa.
CV on puolestaan lyhenne latinalaisesta termistä curriculum vitae, joka tarkoittaa ”elämänpolkua”.
Resume taas juontaa juurensa ranskankielisestä sanasta résumé, joka merkitsee tiivistelmää.
Eurooppalainen ansioluettelo, josta käytetään myös nimeä CV, on selkeä ja järjestelmällinen dokumentti, jonka avulla työnhakija esittelee koulutuksensa, kokemuksensa tai taitonsa. Se muoto voi vaihdella työhakijan tarpeiden mukaan ja yleisimmin käytetyt rakenteet ovat kronologinen, osaamispohjainen ja hybridimuotoinen.
Olemme käsitelleet näiden rakenteiden etuja ja käyttötarkoituksia blogissa Ansioluettelon muoto selitettynä kolmen helpon esimerkin avulla. Riippumatta siitä, minkä rakenteen valitset, on tärkeää, että ansioluettelo on selkeä ja helposti luettava, jotta potentiaalinen työnantaja saa siitä nopeasti käsityksen sinun pätevyydestäsi.
Eurooppalainen ansioluettelo eli CV sisältää yleensä seuraavat osio:
Eurooppalaisessa ansioluettelossa korostuvat selkeys ja konkreettisuus. Työnantajat arvostavat hyvin jäsenneltyä asiakirjaa, joka tarjoaa nopeasti yleiskuvan hakijan pätevyydestä ja soveltuvuudesta tehtävään.
Suomalainen akateeminen ansioluettelo on tavallista ansioluetteloa laajempi ja tarkempi ja sen tarkoituksena on antaa kattava kuva hakijan akateemisesta urasta, saavutuksista ja tieteellisestä toiminnasta. Siinä korostuvat esimerkiksi julkaisut, tutkimusprojektit, opetuskokemus, konferenssiesiintyminen, rahoitukset ja tieteelliset luottamustehtävät.
Tavallista ansioluetteloa käytetään työnhaussa yleisillä työmarkkinoilla, kun taas akateemista ansioluetteloa tarvitaan tutkimusrahoitusten hakemiseen, akateemisiin virkoihin ja muihin tiedeyhteisön tehtäviin.
Akateemisen ansioluettelon rakenne ja sisältövaatimukset on määritelty tarkasti, ja Suomen Akatemia suosittelee noudattamaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeita, jotka takaavat asiakirjan standardimuodon. Tämä varmistaa yhdenmukaisuuden ja helpottaa arvioijien työtä tieteellisen pätevyyden arvioinnissa.
Suomessa voit käyttää molempia termejä, joten valinta kannattaa tehdä tilanteen mukaan. Suosittelemme käyttämään sitä termiä, jota työnantaja käyttää työpaikkailmoituksessa ja muussa viestinnässään. Valinta ei vaikuta asiakirjan sisältöön, mutta tällainen yksityiskohta osoittaa tarkkaavaisuutesi ja auttaa sinua erottumaan joukosta eduksesi hakuprosessin aikana.
Jos haet töihin Euroopan ulkopuolelle, ansioluettelon muotoa ja sisältöä koskevat vaatimukset voivat vaihdella huomattavasti kohdemaan käytäntöjen mukaan. Tutustu paikalliseen työnhakukulttuuriin, joka määrää myös asiakirjojen rakenteen, pituuden ja sisällön. On tärkeää osoittaa, että olet perehtynyt kohdemaan kulttuuriin ja kunnioitat työnantajan odotuksia.
Yhdysvalloissa ansioluettelo (resume) ja CV eivät saa sisältää henkilökohtaisia tietoja, kuten ikä, sukupuoli, rotu tai siviilisääty, sillä työnantajilla on lakisääteinen velvollisuus välttää syrjintää rekrytointiprosesseissa. Sama pätee myös valokuvaan. Sen sijaan monissa muissa maissa tällaisia tietoja saatetaan odottaa ansioluettelossa. On tärkeää selvittää etukäteen, mitä tietoja paikallinen kulttuuri edellyttää, jotta asiakirja vastaa työnantajan oletuksia ja käytäntöjä.
Resume on Yhdysvalloissa ja Kanadassa yleisin työnhaussa käytetty asiakirja, mutta sen rakenne ja tarkoitus eroavat jonkin verran eurooppalaisesta ansioluettelosta eli CV:stä. Resume on tiivis, yhden tai kahden sivun mittainen asiakirja, jossa keskitytään esittelemään hakijan tärkeimpiä taitoja ja kokemuksia.
Resume sisältää tavallisesti samat osiot kuin eurooppalainen ansioluettelo eli otsikon, profiilitekstin, työkokemuksen, koulutuksen ja taidot.
Kun Yhdysvalloissa ja Kanadassa puhutaan CV:stä, tarkoitetaan yleensä akateemista CV:tä, jota käytetään pääasiassa akateemisessa maailmassa, tieteellisissä projekteissa ja tutkimuslaitoksissa. Asiakirja on usein huomattavasti pidempi (joskus jopa yli 10 sivua) ja yksityiskohtaisempi kuin eurooppalainen ansioluettelo eli CV tai amerikkalainen resume. Sitä ei yleensä räätälöidä työpaikkaa varten, mutta se pitenee sitä mukaan, kun hakijan kokemus kasvaa.
Amerikkalainen CV sisältää tavallisesti seuraavat osiot:
Tarvitsetpa sitten lyhyen ja ytimekkään ansioluettelon tai yksityiskohtaisemman akateemisen ansioluettelon, asiakirjan tulee olla ammattimaisesti suunniteltu – sen täytyy näyttää siistiltä ja edustavalta. Käytä selkeää kirjaintyyppiä ja riittävän suurta kirjainkokoa, sillä se helpottaa lukemista. Jätä marginaaleihin ja tekstikappaleiden väliin sopivasti tyhjää tilaa helpottamaan eri osioiden hahmottamista.
Hyvä ansioluettelo tekee vaikutuksen jo yhdellä silmäyksellä: sitä voi vilkaista käsivarren mitan päästä lukematta yksityiskohtia, ja kokonaisuus antaa silti ammattimaisen ja huolitellun vaikutelman. Tämä onnistuu houkuttelevan ulkoasun ja huolellisesti suunnitellun typografian avulla.
Jos haluat säästää aikaa ja vaivaa, valitse cvapp.fi-palvelun laajasta kokoelmasta omaan tyyliisi sopiva ammattimainen ansioluettelopohja. Meidän ansioluettelopohjamme ovat ammattilaisten suunnittelemia ja rekrytoijien käytännössä testaamia. Niiden avulla onnistut takuulla!
Huomioon otettavia asioita: