Suomessa tyypillisin tapa vuonna 2023 on tehdä töitä vakituisessa kokoaikaisessa työsuhteessa. Yhä edelleen näin on, monista muutoksista huolimatta. Suomeen on vaikuttanut mm. Ukrainan sota, siitä johtuneet korkojen nousut ja koska Venäjä on Suomen rajanaapuri, suuret boikotit koskien venäläisiä yrityksiä ja nyt kun olemme liittyneet Natoon, toisaalta Nato on myös tuonut uusia työpaikkoja. Muutoksia on paljon: ilmastonmuutoksen tuomat toimet, korona-ajan lomautukset sekä irtisanomiset ja uudet tavat työllistyä, joten on aivan ymmärrettävää, että muutos tuo epävarmuutta.
Kuinka sinä voit varmistaa tulevaisuuden hyvässä työssä? Kun katsoo menneisyyteen, esimerkiksi kun Suomea vertaa naapurimaahan Ruotsiin, niin vielä 1960-luvun alussa suomalaisten koulutustaso oli kaukana naapurimaastamme. Suomi saavutti Ruotsin koulutuksen pituudessa vasta v. 2010. Vuonna 2008 oli finanssikriisi, josta toipuminen Suomessa kesti muita maita pidempään.
Suomalaisen suurimman ja vanhimman tiedekorkeakoulun, Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Laura Haapala on tutkinut itsensä työllistäjien työelämän laatua viime vuosina. Haapala toteaa, että esimerkiksi maailman talousforumin arvioiden mukaan suurin osa vuonna 2010 syntyneistä lapsista tulee työllistymään aikuisena ammatteihin ja työtehtäviin, joita ei ole vielä edes olemassa. Muutos on aina pysyvää.
Työ, ihmisen inhimillinen tekeminen, on aina muuttunut ja tulee varmasti aina muuttumaan. "Omassa tutkimustyössäni olen nähnyt myös, että nykyaikana, vuonna 2023 työ ja persoona kietoutuvat helposti yhteen. Jos henkilö työllistyy muuten kuin perinteisessä palkkatyösuhteessa ja jos työ on ajatteluun ja luovuuteen pohjautuvaa asiantuntijatyötä, työ- ja siviiliminä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Toisaalta työ voi olla sisäisesti palkitsevaa ja elämäntapa, mutta toisaalta työ voi olla samalla tosi kuormittavaa ja työelämä intensiivistä. Tämä vaatii sen, että ihminen pitää omasta työkyvystä huolta. Samoin etätöissä hämärtyy työn ja muun elämän väliset rajat. On vaikea erottaa mikä on työaikaa ja mikä on vapaa aikaa."
Työvoimapulaa on paljon sosiaali- ja terveysaloilla, koska sieltä ollaan paljon eläköitymässä. Sosiaali- ja terveysalojen työvoimapulaan vaikuttaa esimerkiksi suomalaisen väestön ikääntyminen: kun suuret ikäluokat eläköityvät, myös ikääntymiseen liittyvät terveysvaivat yleistyvät ja samalla kasvaa terveyspalveluiden kysyntä. On puhuttu, että yksi ratkaisu olisi palkata ulkomailta ihmisiä paikkamaan suomalaista osaajapulaa. Toisaalta työelämän rakenteet kuten lainsäädäntö ei ole aivan ajan tasainen, muutokset ovat siellä hitaita, eli lainsäädännön tasolla muutoksiin pystytään reagoimaan hitaasti.
Laura Haapala on pohtinut työn jälkiteollistumisen vaikutuksia työelämään ja sen laatuun. Hänen mukaansa työ on tieto- ja palveluvaltaistunut jo useamman vuosikymmenen ajan ja sen on seurausta useimmista globaaleista megatrendeistä.
Näitä megatrendejä on mm:
Suomalainen työelämä voi vuonna 2023 tuntua kilpailuhenkiseltä, mutta toisaalta menestyäkseen työelämässä tarvitaan substanssiosaamisen ohella monenlaisia metataitoja, kuten sosiaalisia vuorovaikutustaitoja, kokonaisuuksien ja ilmiöiden ymmärrystä, ja ongelman ratkaisutaitoja, epävarmuuden ja stressin sietokykyä, joustavuutta sekä yrittäjyysosaamista ja yrittäjämäistä asennetta että kykyä tunnistaa ja tuotteistaa osaamisensa sekä soveltaa osaamistaan. Ryhmätyötaidot ovat myös avainasemassa. Merkittävin jälkiteollistumisen piirre on työn ja persoonan yhteen sulautuminen. Työtä ja persoonaa on vaikea irrottaa toisistaan, koska yksilön persoonan, erilaisten sosiaalisten ja psykologisten ominaisuuksien, kuten vuorovaikutustaitojen, merkitys on kasvanut työn tieto ja palveluvaltaistumisen sekä verkostomaisuuden kasvun ja työllistymisen tapojen moninaistumisen myötä.
Työ voi myös edellyttää kykyä henkilöbrändäykseen, eli kykyä tuotteistaa itsensä, myydä itsensä potentiaalisille asiakkaille pätevänä ja miellyttävänä yhteistyökumppanina.
Hertta Vuorenmaa, Aalto-yliopiston lehtori, Työelämän tutkimusyhdistyksen puheenjohtaja ja Future work -hankkeen tutkimusjohtaja, tuo esiin useita merkittäviä näkökulmia työelämän muutokseen:
Työinstituutin suuruus ja hitaus - Työ on merkittävä instituutio, joka vaikuttaa ihmisen identiteettiin ja kiinnittää hänet yhteiskuntaan. Tällaisen instituution muuttuminen on suuri ja yhteiskunnallinen ilmiö.
Teknologian vaikutus työelämään - Vuorenmaa huomauttaa, että juuri nyt teknologia muuttaa työelämää vauhdilla. Tämä vaikuttaa esimerkiksi työmarkkinoihin, erilaisiin työn tekemisen tapoihin, työn organisointiin. Samaan aikaan työn rakenteet, kuten työlainsäädäntö, eivät tyypillisesti muutu yhtä nopeasti kuin työelämä. Tämä aiheuttaa haasteita muutokseen sopeutumisessa. Työelämän rakenteiden tulisi tukea laadukkaampaa työelämää, erimuotoisia työpaikkoja, monimuotoisuutta, kuten freelance-työntekijöitä, osa-aikaisia työsuhteita ja opiskelun yhdistämistä työhön. Kaiken tämän tulisi tapahtua työn laatu edellä.
Ennustus isommasta muutoksesta - haastattelut Vuorenmaan tutkimushankkeessa viittaavat siihen, että suurempi muutos suomalaisilla työmarkkinoilla tapahtuisi seuraavien 5 vuoden aikana. Työelämän muutosta on usein vaikeampi arvioida lyhyellä aikavälillä, muutokset tulevat näkyviin selkeämmin vasta pitkän ajan kuluessa.
Alustatalouden ja pätkätyön nousu - Vuorenmaa huomauttaa, että alustatalous ja pätkätyöt ovat yleistyneet ja hyvin koulutetut nuoret saattavat valita projektityöt vakituisen työn sijaan. Tämä tuo mukanaan uudenlaisen tarpeen joustavuudelle ja liikkuvuudelle urakehityksessä.
Yhteenvetona Hertta Vuorenmaa korostaa, että työelämän muutos on merkittävä ja nopea ilmiö, joka vaatii sekä yksilöiltä, organisaatioilta että yhteiskunnalta sopeutumista, aktiivista sopeuttamista ja uudenlaista joustavuuden kulttuuria. Perinteiset työn rakenteet eivät välttämättä enää vastaa kaikkia nykytyön tarpeita, ja siksi esimerkiksi työlainsäädäntöä tulisi muokata vastaamaan jo muuttuneen työelämän tarpeisiin.
Pasi Pyöriä, Tampereen yliopiston sosiologian yliopiston lehtori ja työelämän tutkija kertoo:
"Korona -pandemia oli yllätys, johon kukaan ei osannut varautua, mutta yllättäen työelämän kannalta Suomessa selvittiin tosi pienin vaurioin. Kun pandemia rantautui 2020 Suomeen, aika pitkälti selvittiin lomautuksilla. Yritysten ei tarvinnut turvautua irtisanoutumisiin mitä silloin pelättiin. Jonkin verran työllisyys notkahti ja 2021 palattiin taas koronaa edeltävälle tasolle. Tällä hetkellä eletään lievää taantumaa, esimerkiksi rakentamisella menee todella huonosti."
Pyöriä ei usko, että nykytilanteesta seuraa katastrofia, vaikka ongelmia on kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siitä seuranneesta korkojen noususta.
"Uskoisin että tästäkin Suomi selviää hyvin, vaikka väliaikaisesti eletään taloudellisesti vaikeita hetkiä."
Cvapp.fi:n haastateltavana oli neljäntenä Markku Sippola, Valtiotieteellisestä tiedekunnasta Helsingin yliopistosta. Hänen mielestä trendit työelämässä ovat muuttuneet yllättävän vähän.
"Suomessa on lomautusjärjestelmä, jollaista ei ole kaikissa maissa. Koronan-pandemian aikana yksi pelastus Suomessa on ollut lomautusjärjestelmä. Se tarkoittaa sitä, että työttömyystukijärjestelmä ottaa väliaikaisesti työttömäksi joutuneet hoiviinsa niin, että heitä ei tarvitse irtisanoa. Suomessahan nousi räjähdysmaisesti lomautettujen määrä, kun pandemia alkoi, mutta suuri osa heistä työllistyi samoihin työpaikkoihin". Lomautusjärjestelmässä siis työnantaja pitää kiinni omista työntekijöistä mutta vain lomauttaa heidät väliaikaisesti, ja valtio maksaa lomautetuille korvausta.